"Sen kuvan kun muistaisin kädessäni kantaa joka päivä, valitakseni paremmin, kiinnittyäkseni ihoihin, hiljentääkseni ilman, niin että sanat löytäisivät kotiin. Jotta kämmeneni kupertuisi poskelle, silittäisi hiukset, nostaisi lusikat hitaissa kaarissa, painaisi pianosta sävelet, jotka pudottaisivat surut lattialle, pyyhkisi yhden tahran pois ja antaisi toisen olla."

(Mirjam Lohi: Nuttu)

(Picture by Helena Mackey)